Ei haittaa näyttää tunteitaan

Heipsankeikkaa taas ! Tässä aattelin (jälleen kerran) perjantai-iltani kuluksi kirjotella tänne bloginkin puolelle. Mulle henkilökohtasesti kuuluu oikein hyvää. Nyt on taas alkanu uus jakso ja uudet kujeet lukiossa, oon saanu kutsun työhaastatteluun ja linnunpoikaset saavat näillä näkymin uuden kodin. Kävin tänään Santerin kanssa leffassa kattomassa sen uusimman Captain American ja pakko sanoa, että oli kyllä hyvä valinta! Justiinsa hyvin toimintaa, mustaa huumoria ja tarpeeks juonenkäänteitä. Tottakai leffasta teki hyvän myös se, että mulla oli siinä vieressä istumassa universumin paras seura.. :3






Nyt, juuri tällä hetkellä ku istun mun omalla, pehmeällä sängyllä mun ihanassa ihaa-yöppärissä tuoksuen shampoolle ja raikkaalle suihkusaippualle, musta tuntuu, että elämä jaksaa vaan ja ainoastaan hymyillä :3

Ehkä se on vaan sitä, että on kevättä rinnassa. Linnut laulaa, aurinko paistaa, rakkaus kukoistaa ja kaikki ihmiset tuntuu olevan ystävällisempiä toisilleen ku aikasemmin. Mun puolesta ihmisillä sais olla kevätfiilis aina. Koko maailma oottaa kevän tuomia uusia tuulia hymyssä suin. Kukaan ei enää muista (tai ainakaan suurin osa ei halua muistella) kylmää ja pimeää talvea, kaikkien katseet kohdistuvat kesään, lomaan ja niihin suunnitelmiin, joita jokaisen päässä varmasti liikkuu.

Torstai-aamuna meijän koulussa oli melkein perinteinen uskonnollinen aamunavaus. Malmin kirkosta oli tullu joku henkilö puhumaan asioista. Tän kyseisen henkilön puheissa taisi vilahtaa juurikin onnellisuus ja ilo. Ennen aamunavausta koulun käytävillä soi mussiikkia, joka sai ihmiset tanssimaan ja nauramaan. Oppilaat hupsutteli yhessä ja opettajatkin hymyili toisillensa ku Naantalin auringot kävellessään ohi. Siinä hetkessä mietin, miks aina ei voi olla onnellinen ja hyvällä tuulella. Kaikki voisi olla niin paljon paremmin, jos jokainen jaksais hymyillä paljon paljon enemmän!













Toisinsanoen yrittäkää ihmiset olla onnellisia ja näyttää tunteenne. Tiiän, että oon sanonu tän jo ainakin kerran aikasemmin, mutta siitä ei seuraa mitään hyvää, jos pitää huonot ajatuksensa ja tunteensa vain omana tietonaan. Toisaalta taas voi tehdä paljon hyvää mieltä toisille näyttämällä ne positiiviset tunteet ja paljastamalla ne positiiviset ajatukset ystäville ja rakkaille.

Eipä mulla sitten varmaan muuta. Viettäkäähän ihanaakin ihanampi viikonloppu ja syökää paljon suklaata ja suklaamunia, vaikkei pääsiäinen ihan vielä ookkaan. Käykää vaikka kähveltämässä pikkusiskojen ja
-veikkojen virpomiskorista parit kindermunat, jos ette muuten suklaata saa.. Näin mä ainakin aijon tehdä. :3



Hejhej!


Happy :3

Ihanaa huomenta kaikille! Aamuaurinko paistaa ihanasti ikkunasta sisään ja ainakin tämä tyttö voi (ekaa kertaa koko viikkona.. ubs) sanoa, että olen onnellinen! Empä oo hetkeen tänne mitään kirjotellu, mutta nyt ajattelin jakaa mun happy-fiilistä teillekin. Ihan näin aluksi voittekin mennä Youtubeen ja kuunnella Pharrel Williamsin kipaleen Happy. Alottakaa sillä päivänne, ni hyvä fiilis on taattu! :)

Oma aamuni alko reippaalla (lue: unisella) aamulenkillä koiran kanssa ja kahvikupposella. Aamua parantamassa oli tosiaan aurinko ja myöhemmin myös pikkuveikan antama, iso ja rakkauden täyteinen halaus. Nyt se kyseinen lihapulla makoilee tuossa mun sängyllä, kuuntelee siskon kanssa hyvää musiikkia ja yrittää kutittaa varpaista. Voi apua!


#TB

Mistäs asioista mä sitten olen onnellinen? Auringosta ja keväästä. Mahtavista ystävistä. Perheestä. Mun omista pikkupulusista, jotka mun isommat puluset sai aikaan tossa muutama viikko sitten. Paljaista varpaista. Aamun rauhallisuudesta. Puhelin soitoista. Elämästä. Rakkaudesta. Anteeksiannosta. Halauksista. Meikittömästä päivästä lämpösessä potkupuvussa. Sängyssä hyppimisestä. Turvallisuudesta. Siitä tunteesta, että mua kaivataan. Laulamisesta. Höpsöttelystä. Naurusta. Luottamuksesta. Hymyistä. Suukoista. Peukkutappelusta pikkuveikan kanssa (se voittaa joka kerta :3 ). Musiikista. Valokuvista.

Muistoista. 



Eipä mulla muuta. Rupean valmistautumaan lenkkiin rakkaan ystävän kanssa pitkästä aikaa ja koitan saada jopa vaatteet päälle ennen ku soitto kuuluu, että nyt menoks sano mummeli kun hankeen hyppäs. Sitten vielä siivoamista isukin synttäreitä varten ja paaljon koulutöitä. Kyllä se kesä sieltä kohta tulee! :)

Pitäkäähän mukava viikonloppu!




Kontrasti

Laitan oven perässäni kiinni. Katkaisen valon ja suuntaan kulkuni pimeään. Astun askeleen, toisenkin. Tunnen kuinka lämmin ilma viilenee ympärilläni sulkien minut kuplaan. Kuplaan, josta ei ole pääsyä ulos. Kuplaan, jonne kukaan ei pääse sisälle. Pimeys hälvenee silmieni edessä hahmoiksi. Näen ihmisiä. Näen heidän rakastavat katseensa kohdistettuna muualle kuin minuun. Heistä yksikään ei kuule, ei näe minua. Ei tunne kutsuvaa katsettani selässään. Erotan hahmoista perheeni ja rakkaani. Näen heidän iloitsevan keskenään. He muodostavat ringin, jonka keskellä seisoo joku. Katson vierasta ja yritän tietää, kuka hän on. Näen vaaleat hiukset, aivan kuin omani. Näen kasvot ja vartalon, jotka muistuttavat omaani. Näen harmaansiniset silmät. Liian kylmät silmät, joita en tunnista. Silmät, jotka katsovat suoraan minuun. Näen hahmon suupielten vääntyvän pieneen hymyyn. Hymy ei ole kaunis. Hymy on tappava. Huudan omasta pienestä kuplastani. Huudan heitä juoksemaan. Juoksemaan karkuun hahmoa, joka ei ole minä. Huudan, vaikka tiedän, ettei se auta. Näen, kuinka hahmo sulkee lähimmäiseni kylmään syleilyynsä. Tunnen, kuinka pimeys ympärilläni tiivistyy. Kuulen, kuinka hiljaisuus syvenee ympärilläni. Iloiset äänet hiljenevät ja rakkaideni silmät sulkeutuvat ikiajoiksi. Hetken päästä havahdun. Huomaan, kuinka kuplani täyttyy vedellä. Maistan vettä. Suolainen vesi kietoo minut suloiseen kehtoonsa tuoden avun tuskaani. Tunnen, kuinka poskillani kimmeltävät joet yhdistyvät ympärilläni olevaan mereen.



Hukun ja katoan.


"Mitä tekisit jos.."

...sinulla olisi vain kaksi viikkoa elinaikaa jäljellä?

Nyt on taas jälleen kerran vuorossa Heinin pohdiskeleva, perjantai-illan nurkkaus! Tässä samalla kun nukutan omia pikkuveikkoja ja -siskoa, aattelin, että tylsyyden tappamiseksi voisin heittää muutamalle bloggaajalle pohdiskeluhaasteen. Kysymys siis kuuluu: Mitä tekisit, jos sinulla olisi vain kaksi viikkoa elinaikaa jäljellä?

Oma vastaukseni tänään filosofian tunnilla oli se, että hyvästelisin perheeni kunnolla, pakkaisin rinkan, nappaisin itelleni tärkeimmän ihmisen mukaan ja lähtisin luontoon, mettään viettämään rauhassa viimesiä hetkiäni. Mun mielestä kuoleman pitäisi tapahtua rauhassa. Noh mikäs sen parempi paikka kuin hiljanen metikkö ja "ei tässä mihinkään oo kiirettä" -asenne? Tottakai tähän myös kuuluu paras seura ja hyvä ruoka.. :3

Tunnilla tän tehtävän pohjimmaisena tarkotuksena oli selvittää, mikä meille oli tärkeintä elämässä. Onhan se hiukka kyseenalasta, kun jotku meijjän ryhmästä vastas, että menis juomaan maailman isoimmat kännit ja ryöstäis pankin. Eipä tohon voi oikeen muuta sanoa, ku tärkeysjärjestyksensä kullakin..


Ihmisethän tottakai pitää eri asioita tärkeinä. Jonkun mielestä tärkeintä on paksu ja painava kukkaro, toiselle tärkeintä on perhe ja vaippojen vaihto, kun taas toiselle tärkeintä voi olla töissä käyminen tai vaikka matkustelu. Immeiset on erilaisia, mutta on yks asia, mikä meijjän tärkeinä pidettävissä asioissa on samaa. Nimittäin niiden tärkeys.

Avataanpa hiukkasen. Tää ajatus voi tuntua ihan itsestäänselvältä ja joku siellä ruudun toisella puolella voiki miettiä, että mitä mä sekoilen, mutta kun miettii ihan aikuisten oikeesti, niin kuinka moni muistaa tärkeänä pitämänsä asian tärkeyden? Jos joku pitää vaimoaan maailman tärkeimpänä ihmisenä, mutta hakkaa tätä ollessaan kännissä, muistaako se vaimonsa tärkeyden? Ainakaan mä en usko, että muistaa.

Mun oma, pieni mielipide ja pyyntö kaikille on se, että pitäkää kiinni teille tärkeistä asioista, älkääkä niinsanotusti heittäkö niitä roskiin tosta vaan. Ei se oo oikein. Ei teille, eikä muille. Kummiski tätä esimerkin hakattavaa vaimoa sattuu, jätettyä ihmistä sattuu ja teidän omiin arvoihin voi tulla kolhuja, jos unohatte.

Niin ja tosiaan se haaste. Elikkä siis vielä selvennyksenä, haastan VilmanSanterinTarunTiian ja Elinan vastaamaan kysymykseen: mitä tekisitte, jos teillä olisi vain kaksi viikkoa elinaikaa jäljellä? Jottei haaste olisi liian helppo, muistakaa perustella ja lisätkää kirjotuksen mukaan itestänne joku hassunhauska tai muuten vaan lukijoita viihdyttävä kuva!

Nyt Heini kiittää ja kuittaa. Pitäkäähän kiva viikonloppu!

Lenkkeilijät heräävät talviuniltaan






























Aurinko, linnut, lenkkeilijät, hymy, tuoksu, elämä, äänet, värit, vesi, nauru, lämpö, poikaystävä, rakkaus...

...kevät.